AI Act käytännössä vuonna 2026 – mitä organisaation on oikeasti tehtävä nyt?

EU:n tekoälyasetus (AI Act) on hyväksytty, ja sen velvoitteet tulevat sovellettaviksi vaiheittain. Vuosi 2026 on monelle organisaatiolle se hetki, jolloin tekoälyä koskeva sääntely ei ole enää strategiapuhetta tai tulevaisuuden suunnittelua, vaan konkreettista tekemistä.

Monessa organisaatiossa elää edelleen ajatus, että AI Act koskee vain suuria teknologiayrityksiä tai että velvoitteisiin ehditään reagoida myöhemmin. Käytännössä tämä ajattelu on riskialtista. AI Act vaikuttaa jo nyt siihen, miten tekoälyä hankitaan, kehitetään ja käytetään, erityisesti julkishallinnossa ja säännellyillä toimialoilla. Myös tekoälyasetuksen valvovat viranomaiset on nyt nimetty Suomessa.

Tässä kirjoituksessa käydään läpi, mitä organisaation on vuonna 2026 oikeasti tehtävä, jotta tekoälyn käyttö on hallittua ja vaatimustenmukaista.

AI Act ei ole yksi velvoite, vaan kokonaisuus

Tekoälyasetus eli AI Act perustuu riskiperusteiseen lähestymistapaan. Kaikki tekoälyjärjestelmät eivät ole saman sääntelyn piirissä, mutta jokaisen organisaation, joka kehittää tai käyttää tekoälyjärjestelmiä, on pystyttävä vastaamaan vähintään näihin kysymyksiin:

• mihin tarkoitukseen tekoälyjärjestelmää käytetään

• mikä on oma roolimme (tarjoaja vai käyttöönottaja)

• mihin riskiluokkaan järjestelmä todennäköisesti kuuluu

Ilman tätä perusanalyysiä AI Act -velvoitteita ei voi täyttää.

1. Tunnista ja luokittele tekoälyjärjestelmät

Vuonna 2026 organisaatioilta odotetaan, että ne tunnistavat käytössään olevat tekoälyjärjestelmät ja osaavat luokitella ne AI Actin mukaisesti.

Riskiluokittelu ei ole vain juridinen harjoitus, vaan se ohjaa kaikkea jatkotoimintaa, kuten dokumentaatiota ja sopimuksia. Erityisen tärkeää on tunnistaa kielletyt tekoälyjärjestelmät sekä suuririskiset tekoälyjärjestelmät. Matalan riskin tekoälyjärjestelmiin saattaa liittyä avoimuus- ja läpinäkyvyysvaatimuksia, joista on myös huolehdittava.

2. Selkeytä roolit ja vastuut

AI Act määrittelee tekoälyjärjestelmän tarjoajan ja käyttöönottajan roolit sekä niihin liittyvät velvoitteet. Vuonna 2026 nämä roolit eivät voi jäädä epäselviksi.

Erityisesti hankintatilanteissa tämä korostuu. Epäselvä vastuunjako on yksi yleisimmistä syistä siihen, että tekoälyhankkeet viivästyvät tai pysähtyvät kokonaan.

3. Huolehdi dokumentaatiosta ja avoimuudesta

Vuonna 2026 tekoälyn käytön dokumentointi ei ole enää “nice to have”. AI Act edellyttää, että tietyt tiedot ovat saatavilla ja että tekoälyjärjestelmän käytöstä voidaan antaa avoimesti tietoa.

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi:

• järjestelmän käyttötarkoituksen dokumentointia

• keskeisten toimintaperiaatteiden kuvaamista

• käyttäjien ja tarvittaessa ulkopuolisten informointia

Ilman dokumentaatiota organisaatio ei pysty osoittamaan vaatimustenmukaisuutta, jos käyttöä arvioidaan jälkikäteen.

4. Yhdistä AI Act ja muu sääntely

AI Act ei korvaa muuta lainsäädäntöä. Vuonna 2026 tekoälyn käyttöä arvioidaan edelleen myös esimerkiksi:

• GDPR:n

• automatisoitua päätöksentekoa koskevien säännösten

• sektorikohtaisen sääntelyn näkökulmasta

Organisaation on kyettävä tarkastelemaan tekoälyä kokonaisuutena, ei erillisenä sääntelysaarekkeena.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Vuonna 2026 tekoälyä käyttävä organisaatio ei pärjää ilman:

• selkeää kuvaa tekoälyjärjestelmien käytöstä

• roolien ja vastuiden määrittelyä

• dokumentaatiota ja ohjeistuksia

• juridista ymmärrystä AI Actin vaikutuksista

AI Act ei estä tekoälyn käyttöä. Se edellyttää, että käyttö on hallittua, läpinäkyvää, dokumentoitua ja ennakoitua.

Lex Futura Oy tukee organisaatioita AI Actiin valmistautumisessa käytännönläheisesti: tunnistamalla velvoitteet, selkeyttämällä vastuut ja varmistamalla, että tekoälyn käyttö kestää juridisen tarkastelun.