Sääntöpohjainen automaatio ei ole tekoälyä – 5 vinkkiä tekoälyjärjestelmän tunnistamiseen

Sääntöpohjainen automaatio ei ole tekoälyjärjestelmä – 5 vinkkiä tekoälyjärjestelmän tunnistamiseen

Tekoälyjärjestelmän määritelmä tuli voimaan 2.2.2025, ja sen myötä on entistä tärkeämpää ymmärtää, mikä järjestelmä katsotaan tekoälyjärjestelmäksi ja mikä ei. Tunnistamalla ja ymmärtämällä tekoälyjärjestelmän määritelmän voi säästää aikaa ja rahaa. Se on ensimmäinen askel, kun mietitään vaatimustenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Esimerkiksi puhtaasti sääntöpohjaiseen automaatioon perustuva konepohjainen järjestelmä ei ole tekoälyjärjestelmä, eikä siihen näin ollen sovelleta tekoälyasetuksesta tulevia vaatimuksia. Eli sellaiset järjestelmät, jotka suorittavat toimenpiteitä ihmisen ennalta määrittelemien sääntöjen perusteella automaattisesti eivät ole tekojärjestelmiä.

Mikä on sitten tekoälyjärjestelmä?

EU:n tekoälyasetuksen mukaan tekoälyjärjestelmällä tarkoitetaan konepohjaista järjestelmää, joka on suunniteltu toimimaan käyttöönoton jälkeen vaihtelevilla autonomian tasoilla ja jossa voi ilmetä mukautuvuutta käyttöönoton jälkeen ja joka päättelee vastaanottamastaan syötteestä eksplisiittisiä tai implisiittisiä tavoitteita varten, miten tuottaa tuotoksia, kuten ennusteita, sisältöä, suosituksia tai päätöksiä, jotka voivat vaikuttaa fyysisiin tai virtuaalisiin ympäristöihin.

Mistä tekoälyjärjestelmän siis tunnistaa?

1) Konepohjainen järjestelmä

Tekoälyjärjestelmä on kehitetty konepohjaisesti ja se myös pyörii konepohjaisesti esimerkiksi ohjelmistona.

2) Autonomia eli itsenäisyys

Järjestelmä toimii itsenäisesti tai osittain itsenäisesti, eli se voi tehdä päätöksiä tai suosituksia ilman suoraa ihmisen väliintuloa. Tämä erottaa tekoälyn täysin manuaalisesti ohjatuista järjestelmistä.​

3) Mukautuvuus

Tekoälyjärjestelmä voi oppia ja mukautua ajan myötä. Se voi esimerkiksi parantaa suorituskykyään uusien tietojen perusteella tai muuttaa käyttäytymistään ilman, että sitä ohjelmoidaan uudelleen.​

4) Päätelmien tekeminen

Järjestelmä tekee päätelmiä vastaanottamastaan syötteestä. Se ei ainoastaan seuraa ennalta määriteltyjä sääntöjä, vaan analysoi syötteitä ja päättää, miten tuottaa halutut tuotokset.​

5) Vaikutus fyysiseen tai virtuaaliseen ympäristöön

Tekoälyjärjestelmän tuotokset vaikuttavat fyysiseen tai virtuaaliseen ympäristöön. Esimerkiksi se voi ohjata robotin liikkeitä tai tehdä suosituksia, jotka vaikuttavat käyttäjän päätöksiin.​ Keskeinen ominaisuus on tekoälyjärjestelmän kyky tuottaa ennusteita, sisältöä, suosituksia tai päätöksiä.

Miksi tämä on tärkeää?

Tekoälyasetuksen mukaiset vaatimukset, kuten riskienhallinta, dokumentointi ja läpinäkyvyys, koskevat vain tekoälyjärjestelmiä. Jos järjestelmä ei täytä tekoälyn määritelmää, näitä vaatimuksia ei tarvitse noudattaa. Tämä säästää aikaa ja resursseja.​

Esimerkiksi sääntöpohjainen automaatio, joka toimii ennalta määriteltyjen sääntöjen mukaan ilman oppimista tai päätelmien tekemistä, ei ole tekoälyasetuksen mukainen tekoälyjärjestelmä. Tällaisia järjestelmiä ei tarvitse arvioida tekoälyasetuksen mukaisesti.​

Lisätietoja ja ohjeita löytyy Euroopan komission julkaisemasta ohjeistuksesta tekoälyjärjestelmän määritelmästä: https://digital-strategy.ec.europa.eu/en/library/commission-publishes-guidelines-ai-system-definition-facilitate-first-ai-acts-rules-application